Teekkarikuoron juhlakantaatin kantaesitys: Alussa oli insinööri

Teekkarikuoron juhlakantaatin kantaesitys Tampereen teknillisen yliopiston lukuvuoden avajaisissa 9. syyskuuta 2015. Avajaisissa juhlittiin 50-vuotisjuhlavuottaan viettävää Tampereen teknillistä yliopistoa.

Sävellys: Anna-Mari Kähärä
Teksti: Sinikka Nopola
Teekkarikuoron johtaja: Johanna Lantto

Atomi syntyy

Kolme lintua kellui alkumeressä
ja tuotti kolme kultaista munaa.
Ensimmäisestä syntyi maa, toisesta taivas ja
kolmannesta insinööri!

Mistä atomit ovat tulleet elollisiin olentoihin?
Ovatko ne kotoisin tähdistä vai olemmeko
kaukaisen galaksin virtuaalimaailma?
Väärin väärin väärin!

Atomi syntyi Hervannassa!
Hervannassa, Hervannassa, Hervannassa!
Ja siellä, alkumeren rannassa, näki päivänvalon
myös ensimmäinen esitumainen bakteeri!
Tarvittiin vain pisara Ahvenisjärven vettä, suotuisat
olosuhteet ja: teekkari!
Teekkari, teekkari, teekkari!

Selitys on epäilemättä, tietystikin, arvatenkin tämä:
Hervanta on Suomen suurin
diplomi-insinöörikeskittymä,
keskittymä, keskittymä, keskittymä.

Insinööri synnyttää

Insinööri numero yksi keksi tulen sytyttää.
Insinööri numero kaksi hoksas: täs on nuolenpää,
nyt voidaan kirjoitusta virittää!
Insinööri kolmonen keksi pyörän, daa daa daa,
ja neljäs löi kolikon metallista, huh heijaa!
Viides ruudin kehitti,
kuudes kirjan painatti,
seitsemäs höyrykoneen käynnisti,
kahdeksas sähkögeneraattorin.
Voiko insinööri mitään tärvellä?
Ei voi, sillä yhdeksäs piti breikkiä,
Ja koki sitten verkkoansa järvellä.
Tuli oivallus: voisko tieto olla verkon tapainen?
Niin keksittiin tietoverkko nykyaikainen.
Mutta missä on kymmenes insinööri?
Näsijärven rannalla!

Näsijärven rannalla

Tänään Näsijärven rannalla,
tähtisumuun tuijotan,
mä jostakin uudesta unelmoin,
mikä muuttaisi maailman.

Avaruus se alati laajenee.
Kuunsirppi yössä hohtaa.
Miksi synnyimmekään juuri nyt,
ajanlaskumme tässä kohtaa?

On elämä lyhyt ja kummallinen
ja ihminen molekyyliseos.
Se on hippunen linnunradalla:
kvarkeista liimattu teos.

Taisin olla hiukan liian syvällinen,
palaan insinöörikieleen.
Nyt nimittäin tuli jotakin
hyvin tärkeätä mieleen:

Ei insinöörin sydän ole muovia, ei kuttaperkkaa.
Sen unelmien siivillä on kestopinnoite,
on niihin ohjelmoitu ruostumaton nuoruus,
joka maailmamme joka päivä uudeksi luo,
nyt uskokaamme uniin suloisiin,
jospa koko universumimme syntyi niin:
maailman ensimmäinen insinööri uskoi ihmeisiin!
Ihmeisiin! Ihmeisiin!

Tänään Näsijärven rannalla,
tähtisumuun tuijotan,
mä jostakin uudesta unelmoin,
mikä muuttaisi maailman.

Mä jostakin uudesta unelmoin,
mikä muuttaisi maailman.